Tapakulttuuria

Tapoja ja perinteitä

Turkissa eletään nykyaikaisesti perinteitä kunnioittaen 

Nykyturkkilaiset elävät länsimaisesti, mutta ovat silti säilyttäneet vanhoja perinteitään. Osa niistä kumpuaa uskonnollisista traditioista, osa kansanperinteestä.

Ennen oltiin erikseen, nyt tehdään yhdessä

Ennen vanhaan miesten ja naisten elämä oli eriytynyttä. Lapsen synnyttyä 40 päivän lapsivuodeaika eli turkkilaisittain loğusa yatagi rauhoitettiin äidin ja lapsen tutustumiseen. Tuona aikana naiset eivät menneet ulos, eivätkä miehet osallistuneet lapsenhoitoon. Ulosmenemisen uskottiin tuovan huonoa onnea.

Uskottiin myös, että jo raskausaikana kaikki naisen tekemiset, syömiset ja ajatukset vaikuttivat lapseen. Naisen kuului syödä tiettyä ruokaa, välttää tiettyjen asioiden tekemistä ja tiettyjen ihmisten näkemistä. Sen sijaan täyden kuun katselua, ruusujen haistelemista ja kauniiden ihmisten tapaamista pidettiin hyvänä enteenä.

Yhä edelleen synnytyksen jälkeinen aika on naisen lepäämistä varten. Sukulaisnaiset ovat arvokkaana apuna – ja nykyisin myös lapsen isä. Vielä nykyisinkin naapurit ja sukulaiset tuovat synnyttäneelle jogurttia, riisivanukasta tai muita maitopohjaisia ruokia, sillä niiden uskotaan lisäävän äidinmaitoa. Koraani suosittelee naista imettämään jopa kahden vuoden ajan.

Nykyperheet jakavat hoitovastuun, ja molemmat vanhemmat osallistuvat kodin askareisiin. Siinä missä ennen synnytettiin kotona kätilön avustuksella, nykyisin mennään hyvin varusteltuihin sairaaloihin ja suositaan keisarinleikkausta.

Lapsille ei pidetä varsinaisia nimenantojuhlia. Nimi kuiskataan lapsen korvaan kolme kertaa heti syntymän jälkeen. Sukulaiset käyvät toivottamassa uuden perheenjäsenen tervetulleeksi jo sairaalassa tai viimeistään perheen kotiuduttua. Lapselle annetaan lahjaksi kultarahoja tai vaatteita.

Poikien ympärileikkaus kuuluu islamilaiseen perinteeseen ja tehdään yleensä alle kymmenvuotiaana. Nykysuositusten mukaan se olisi hyvä tehdä mahdollisimman varhain, mieluiten alle kolme vuotiaana. Leikkaus on paikallispuudutuksessa suoritettava nopea operaatio, jonka tekee osaava lääkäri. Tutkimusten mukaan ympärileikkaus suojaa infektioilta. Ympärileikkausta edeltävät suuret sünnet-juhlat, joihin osallistuu koko suku. Pojan päivästä tehdään ikimuistoinen: hänet puetaan prinssin vaatteisiin, annetaan lahjoja ja ajelutetaan avoautolla, ennen vanhaan aasilla ympäri kaupunkia tai kylää.

Koulutielle ja kohti aikuisuutta

Turkkilaiset lapset menevät kouluun seitsemänvuotiaina, esikouluun kuusivuotiaina. Oppivelvollisuus on kahdeksan vuotta. Alanyan alueella on ilmaisten valtion koulujen lisäksi yksityiskouluja, joiden lukukausimaksut ovat kohtalaisen korkeita. Molemmissa on korkeatasoista opetusta, mutta luokkakoot vaihtelevat suuresti. Valtion kouluissa voi olla jopa 55 oppilasta luokassa, yksityiskouluissa ryhmäkoot pyritään pitämään  pieninä. Valtion kouluissa ei ole kouluruokailua, joten lapset kipaisevat lounaalle kotiin tai syövät koulun kanttiinissa. Yksityiskouluissa tarjotaan myös ruoka.

Alanyan alueella vanhemmat osallistuvat tiiviisti koulun toimintaan. Luokat järjestävät myyjäisiä ja keräävät rahaa koulun kustannuksiin. Opetettavat aineet ovat samoja kuin suomalaisissa kouluissa sillä erotuksella, että uskonnon opetus alkaa vasta viidennestä luokasta lähtien. Varsinaista uskonnon opetusta tarjoavat vapaaehtoiset koraanikurssit. Isänmaallisuus on kunniassaan ja Atatürkia muistetaan.

Yhdenvertaisuuden lisäämiseksi oppilaat käyttävät koulupukuja ala-asteelta lukioon. Iso osa lukion käyneistä pyrkii yliopistoon, ja koulun päätyttyä järjestetään yhteiset pääsykokeet kaikille lukion päättäneille. Myös ammattikoulut ovat lisääntyneet, ja esimerkiksi Alanyassa on maineikkaita matkailualan koulutuspaikkoja.

Turkissa on yleinen asevelvollisuus. Armeija kestää pisimmillään 15 kuukautta. Yliopiston käyneiden peruspalvelusaika on kuusi kuukautta, ylemmissä sotilasarvoissa vuoden. 

Komeista kihlajaisista kolmipäiväisiin häihin

Turkissa näkee harvoin avoliittoja, sillä nuoret asuvat vanhempiensa luona kumppanin löytymiseen asti. Naimisiinmeno on lopulta pariskunnan kahdenkeskinen asia, mutta vanhemmat kertovat mielellään oman mielipiteensä. Konservatiivisissa piireissä puolison löytämiseen liittyy monenlaisia rituaaleja puhemiehineen. Joissakin perheissä ehdotetaan nuorelle sopivaa kumppania, ja tätä käydään joukolla katsomassa. Nuoret saavat kuitenkin itse päättää, haluavatko olla yhdessä. Jos he ovat kiinnostuneita toisistaan, heille pyritään järjestämään tapaamistilaisuuksia esiliinan avustuksella. Kun pari on ihastunut toisiinsa, sovitaan ensin seurustelusta ja annetaan lupaus kihlajaisista (söz). Varsinaisia kihlajaisia (nişan) juhlitaan näyttävästi perheen kesken. Kihlajaispari pukeutuu tyylikkäisiin juhlapukuihin ja vieraille tarjotaan kakkua. 

Noin vuoden mittaista kihlajaisaikaa seuraa komeat häät. Nuoripari varustaa itselleen kodin ja kalustaa sen pienintä yksityiskohtaa myöten. Uudessa kodissa nukutaan ensimmäisen kerran hääyönä. Häälahjoiksi annetaan kultakoruja, kodintarvikkeita ja rahaa. Yleensä pojan vanhemmat ostavat osan huonekaluista ja tytön vanhemmat osan. Häissä tanssitaan, syödään ja juodaan hyvin. Alanyan alueella vietetään usein näyttäviä iltahäitä hotelleissa, maaseudulla häät saattavat kestää useita päiviä. Niitä juhlitaan sekä morsiamen että sulhasen kotona.

Perhe-elämää Turkissa

Perhe käsittää Turkissa paljon enemmän kuin ydinperheen. Siihen kuuluvat vähintään molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen. Myös serkut, sedät ja tädit ovat läheisiä, ja heidän luonaan vieraillaan paljon. Konservatiivisissa perhejuhlissa naiset ja miehet istuvat eri huoneissa, ihan jo käytännön syistäkin: samaan aikaan saattaa olla paikalla viisikymmentä henkeä. Naisilla on enemmän keskusteltavaa keskenään, miehillä keskenään. Tästä syystä useissa turkkilaiskodeissa on kaksi olohuonetta. 

Turkkilaiset rakastavat lapsia ja näyttävät sen myös avoimesti.
Vanhemmille sukulaisille osoitetaan kunnioitusta suutelemalla heitä kädelle ja painamalla se omaan otsaan. Naiset ja miehet tervehtivät samaa sukupuolta olevia poskisuudelmin. Miehet korvaavat sen usein koskettamalla otsansa yhteen. Kyläillessä tarjotaan usein teetä sekä makeita ja suolaisia herkkupaloja. Vieraita ei kuitenkaan istuteta yhteiseen kahvipöytään, vaan jokaiselle tuodaan oma herkkulautanen.

Vanhukset elävät yleensä lähellä lapsiaan ja lastenlapsiaan koko elämänsä ajan, mutta myös vanhainkoteja on. 

Kuolema on islamin uskoisille hyvin luonnollinen asia. Vainaja pestään, kääritään valkoisiin käärinliinoihin ja asetetaan arkkuun, jonka päällä on vihreä kangas. Hautajaisten yhteydessä ainakin miehet käyvät moskeijassa rukoilemassa. Vainaja haudataan 48 tunnin kuluessa. Usean päivän, jopa viikkojen ajan ystävät, tuttavat ja sukulaiset vierailevat surutalossa ja esitettävät suruvalitteluja. Surevia ei jätetä yksin. Vieraat tuovat surutaloon myös ruokaa, ettei surevan perheen tarvitse itse kokata. Vainajaa muistetaan kokoontumalla yhteen myös 40 päivän kuluttua kuolemasta, ja jälleen 52 päivän kuluttua. Myös kuoleman vuosipäivänä kokoonnutaan muistelemaan vainajaa.

Huivin käyttö on naisen oma asia

Huivinkäyttö kuuluu islamilaiseen perinteeseen ja on jokaisen naisen yksityisasia. Samassa perheessä voi olla naisia, jotka käyttävät huivia ja naisia, jotka eivät käytä. Konservatiivisimmat sitovat huivin tiukasti kaulansa ympärille. He haluavat samalla viestiä, että heidän henkilökohtainen reviirinsä on hieman suurempi, eivätkä he välttämättä halua esimerkiksi kätellä miehiä. Siten miesten kannattaakin bussissa istua naisen viereen, jolla ei ole huivia. Huivin käyttö on täysin vapaaehtoista, ja sitä käyttää Turkissa noin puolet naisista. Huivin käyttöön liittyy toki alueellisia eroja. Turkissa kunnioitetaan kaikkia naisia, ja erityisesti äitejä. Vanhan sanonnan mukaan ”paratiisi on äidin jalkojen alla.”

Vuotuisjuhlat siirtyvät kuukalenterin mukaan

Islamiin kuuluva paastokuukausi ramadan aikaistuu joka vuosi 11 päivää, sillä sen alkaminen katsotaan kuukalenterin mukaan. Paasto päättyy nelipäiväiseen Seker bayramiin, jolloin syödään paljon makeita leivonnaisia ja suklaata. Lapset kiertävät ovelta ovelle keräämässä karkkeja. Nuorten velvollisuuksiin kuuluu vierailla vanhempien sukulaisten luona ja suudella heidän kättään. Kylässä ollaan vain parikymmentä minuuttia, sillä kyläpaikkoja on paljon. 

Toinen tärkeä juhla on Kurban bayram eli uhrijuhla, jolloin turkkilaiset teurastavat lampaan tai vuohen. Vain pieni osa lihoista pidetään itse, loput jaetaan vähäosaisille. 

Moskeijan rukouskutsu kaikuu minareeteista viisi kertaa päivässä.  Se kuuluu  olennaisena osana islaminuskoisen maan äänimaailmaan.